Kuka se siellä?

Kuka se siellä? Minäkö? Vai se ihminen, johon en ole tottunut.

Päätin ryhtyä vihdoin siihen, mitä olen suunnitellut ja pidemmän aikaa. Päätin haastaa itseni ja olla kuukauden selvinpäin. Tiedän, että tämä ei kuullosta osalle teistä miltään, mutta minulle se on asia, jota olen siirtänyt eteenpäin jo pitkään. Vuosilla! Minustahan elämäni on ollut niin paljon parempaa, miten muutenkaan kuin kännissä. Hauskinta on, että en edes muutu kännissä dramaattisesti. Tai noh, jos muutun niin huonompaan suuntaan. Vai olenko vain uskotellut näin itselleni? Olenhan minä aina ollut puhelias ja hieman "hullu." Ei siihen alkoholia tarvita. Joskus minusta itseasiassa tuntuu, että alkoholi jopa rauhoittaa minua. 

Noh mutta siirrytään eteenpäin...

Känni. Miksi olenkaan tarvinnut sinua? Tämän haluan selvittää tämän kuukauden aikana. Maaliskuu on edennyt vasta 9 päivää ja tuntuu, että alan pian saamaan jotakin itsestäni takaisin. Tuntuu, että aivoni ehkä pääsevät ulos usvasta, missä ne ovat olleet jo kauan. Pystynkö siis vastaamaan yksinkertaiselta tuntuvaan kysymykseen, eli siihen miksi minä juon? 

Yksinkertainen kysymyshän on kuitenkin yllättävän vaikea ja moninainen. Tähän mennessä olen saanut selville vain yhden asian. Ja se on se, että juon koska minun mielestäni alkoholi maistuu hyvälle! Varsinkin kalja! Pelkkä mielikuva kaljasta saa minut odottamaan huomista entistä kovemmin. Koska perjantai! No mutta perkele! Eihän se nyt toteudukkaan. Se ihana rutiini, kun pääset töistä aikaisin ja ryntäät ostamaan lähimarketistasi 24-päkin kaljaa on riistetty minulta! Ja riistäjä olen minä itse! Yleensä tässä vaiheessa luovuttaisin ja keksisin jonkun erittäin ovelan tekosyyn siihen miksi minä saankin juoda! Ovelaksi tekosyyksi kaljanhimoisessa päässäni on riittänyt niinkin pieni asia kuin saunavuoro. Kuka nyt saunaan ilman kaljaa menee?! 

Tätä kirjoittaessani tajuan toisen syyn miksi minä juon! Koska minä selvästi tarvitsen sitä! En ehkä alkoholia itsessään vaan sitä tunnetta mitä se minussa aiheuttaa. Kaljasta on nääs tullut minulle tutunomainen rutiini, joka lohduttaa minua alati muuttuvassa maailmassa. Koska jos kaikki menee niin jää sentään se yksi asia, KALJA! Ja tupakka. Kalja ja tupakka kun kulkevat kivasti addiktioissaan käsi kädessä. Kalja on korvannut lapsena kaikkialle raahaamani ryysypeiton. 

(Nyt kun tässä muistelen ostin yhdessä vaiheessa kaljaa ihan varastoon (enkä edes mitään pieniä määriä) siltä varalta, että alkaa vaikkapa, kuka sen oikeesti tietää, MAAILMANSOTA?! xD Herranjestas, että ihminen voi olla päästään sekaisin. PS. Onnistuin muuten pitämään nämä ehkä noin 70 kaljaa turvassa noin parisen viikkoa, kunnes join ne ihan vaan siltä varalta, että en niitä ehtisi juomaan ydinsodan alkaessa esimerkiksi töissä ollessani. Jne jne, kaikki selitykseni tähän ovat päättömiä.) Ja asiaan!

OLEN SIIS päässyt näinkin pitkälle ajatusprosessieni kanssa. Eli en oikein mihinkään! Olen huomannut vieroitusoireita jo jonkin verran. Outoa kyllä tunnen jopa pientä käsien tärinää ja levottomuutta nikotiinin puutteesta (tai ainakin luulen niin), vaikka olen polttanut tupakkaa, vaan silloin kun juon. Vaan! Juon! Taas tämä säälittävä, sallin tämän itselleni, koska, ja eihän se ole niin paha kuin sonta! Ja vielä pahempi, vois juoda yhdet bisset, että vois polttaa malli! FUCK!

Kaljaa en ole vielä fyysisesti kaivannut, mutta henkisesti senkin edestä. Tuntuu, että koko olemukseni on jotenkin kiinni sinussa. Ihankuin olisit mieheni, mitä en koskaan saanut. K <3 K ja muuta ihanaa.

NONIIN! Keskity nainen!

Kauheinta tässä kaikessa on kuitenkin se vallitseva ajatus siitä, että ei tässä mitään hätää ole. Koska kohtahan on jo huhtikuu ja silloin minä vedän sellaiset PERSEET ETTÄ! 

KATJA!?! Oikeasti?!! Mikä sinua vaivaa?!!



To be continued....